Teatris 2016 #1

Hyvin hyvää huomenta ♥

Jep, minä tässä, pitkästä aikaa. Ja pitkä tulee olemaan myös tämänkertainen postaus. Lähden kohtaamaan kuoleman parinkymmenen minuutin päästä (=rokotus) ja sitä ennen haluan kiittää ihan kaikkia jotka olivat mukana Vaasanreissulla. Ihan joka ikistä. Te ootte ihastuttava lauma pikku hirviöitä, paitsi että kun teidän kanssa hengaa, tuntuu, ettei mitään hirviöitä oo olemassakaan.

Etten aivan villiinny kuvailemaan yksityiskohtaisesti kaikkea, tiivistän postauksen neljään pääkohtaan, kolmeen tarinaan  ja yhteen videoon. Videoita on tosin tulossa pari lisää, koska materiaalin määrä on suunnaton. Video joka tähän tulee on sensuroitu ja pelkistelty musiikkikakke, joka tiivistää reissun turhankin lyhyisiin pätkiin.

1. Vastuuaikuisten vastuullisuuden vastaisuus.

Reissussa meillä oli mukana ihastuttavia täysi-ikäisiä teatterilaisia pitämässä meistä huolta ja vahtimassa ettei tehdä mitään typeryyksiä. Että mennään ajoissa nukkumaan eikä riehuta. Tai heitellä pulloja kaupunginteatterin ovea vasten kun sisällä treenataan. Tai soiteta tamburiinia puoli yksi yöllä omakotitalon ikkunan alla. Tai eksytä. Tai... No, eihän me sellaista olis tehtykään. Se vaan että vastuuaikuisista tulikin niitä, jotka yllytti meitä muita kaduille yömyöhään. Ja se oli mahtavaa. Koska meistä pidettiin silti huolta. Kiitos ihanat, vastuulliset huolenpitäjät. Pus ♥

2. Osaako täällä kukaan lukea karttaa?

Ei. Ei osaa. Siinä kohtaa kun kello on puoli yksitoista ja kyltissä lukee Ratakadun sijasta Rantakatu, ja tajutaan että ollaan toisella puolella kaupunkia, on varmaan ihan ok huutaa ääneen. Ei siinä oikein tiennyt että itkiskö vai nauraisko, mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli kyllä suhteellisen hupaisaa. Etenkin kun iso lössi johon sisältyi myös vastuuaikuisia, oli päättäny seurata meitä ja neki pääty sitte harhailemaan väärällä puolella kaupunkia. Damn. Mielenkiintoinen iltakävely.

3. Hyvin hyvää teatteria.

JA JOKA PUOLELLA. Nyt on nähty paljon jännyyksiä, tutustuttu uusiin ihmisiin, hankittu yhteyksiä yli kaupunkien rajojen, stipendoiduttu, saatu helkutin hyvä kritiikki, tuhouduttu ja koottu ittemme, harhailtu näyttämöllä hajanaisena ja epävarmana laumana vartti ennen esitystä, huudettu ja hypitty lavan vieressä, katottu Kaarnaa, itketty ja naurettu. Just sitä mä rakastan.

4. Yö on meidän aikaa.

Ekana yönä Saara ei vaiennu vaikka nukkuikin, mutisi vaan mutakakkuja ja itki. Tokana yönä kaikki osas nukkua koska oltiin väsyneitä. Kolmantena yönä käveltiin vielä puol yhden aikaan Vaasan kaduilla soittamassa kitaraa ja tamburiinia ja roastattiin toisiamme rap-battleilla. Yöt oli hienoja ja kauniita ja täynnä hyttysiä. Kiitos.

Teen varmaankin kesäbonuksiin sitten lisää tästä reissusta juttua, koska materiaalin määrä on niin mittavaa. Tää nyt tulee tänne lähinnä siks että tänään on teatterin kevätjuhla ja ettei mee liian pitkälle ekan Teatrisjutun julkaseminen. Tuossa vähän duuoo ja sooloo ja sit muutama pikku tarina. Näkemiin ja kiitän kaikkia kunnolla seuraavassa Teatrispostauksessa ♥

Pinja

Taidekoulu Estradi, joka myös kukkaruukku-teatterina tunnetaan, oli valmistautumassa karvattomaan retkeen posliiniseen Vaasaan, jossa nähtäisiin kosteita näytelmiä ja omenapuu. Bussi pysähtyi kerran Jämsään, jossa saivat kaikki matkalaiset haukotella. Ensimmäinen näytelmä Vaasassa oli Anna "Hiirenkorva" Krogeruksen Kaarna, jossa pääosia esittivät James Bond ja Brad Pitt. Yleisö rakasti esitystä monttuisesti ja päätyi vielä taputusten lisäksi hiihtämään. Iltabileiden juomiin oli sekoitettu ammoniakkia, joka aiheutti soraisen olotilan. Aamun valjetessa kukaan ei muistanut suolaisesta illasta mitään. Tarinan opetus on: Älä pyöri Vaasassa.

-

Vaasan reissulla oli myös seksikkäitä ongelmia. Koira-duona tunnettu paholaiskaksikko nimiltään Sulo ja Miro olivat olleet siunaamassa Lontoossa ja tulisivat paikalle myöhemmin. Tämä suunnitelma epäonnistui, kun poikien liukkaan lentokoneen kaappasi suomenruotsalainen terroristi, jonka lentotyyli oli himmeä. Kone teki pakkolaskun onkaloon, josta Sulo ja Miro täytyisi maunomaisesti pelastaa. Vänkyrä Mauno suostui tehtävään, sillä hänellä oli superkykyjä. Mauno näet kykeni  saamaan Maunon hengittämään mielensä voimalla. Tajuttiin, ettei kyvystä olisi mitään hyötyä, joten paikalle soitettiin Ilona, joka pyöreissä toimissaan oli kuitenkin liian raikas, eikä pystynyt pelastamaan Suloa ja Miroa. Oikeasti ketään ei edes kiinnostanut. Tarinan opetus on: Sulon ja Miron kärsiminen on väärin, koska tähti kirkkaalta taivaalta päätti niin.

-

Kauniit ystävät, perverssit opettajat, munanmuotoiset perheenjäsenet, sekä kellot. Uskomatonta että seison nyt tässä, liukkaassa puhujanpöntössä. Olen odottanut tätä härskiä päivää 396 vuotta, siitä asti kun aloitin ensimmäisen luokan täällä raivokkaassa lyseossa. Opiskeluvuoteni ovat olleet täynnä rietasta pullomunaa ja kiekuvaa toimintaa, unohtamatta kotiläksyjä, joita aina poikkeuksetta nain. Luokkani oli kuin oranssi kirkko, jonne en totta puhuakseni haluaisi ikinä palata. Lohtua hain hevosesta, jonka löysin lyseon puisista nurkista. Se mitä olen vuosien aikana oppinut on se, että yhteishaussa olisi pitänyt valita kimpinen, josta olisin saanut tiheät resurssit tulevaan ammattiini; tissien ryntäämiseen. Jään käryävä lakki päässä muistelemaan Lyseon pensaita, enkä koskaan katso taakseni. Carpe diem!